Siimavinkit


Vinkkejä ja opastusta

Siima on ainoa yhteys kalastajan ja kalan välillä joten sen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Siiman laatu on siimapakkaukseen merkittyä vetolujuutta tärkeämpi kriteeri, joten valitse aina tunnetun ja luotettavan valmistajan (esim. Shimano, Rapala tai Sufix) siima.

VINKKEJÄ MONIKUITUSIIMOILLA KALASTAMISEEN  


Mikäli puolaat kelallesi ensimmäisen kerran vahvaa ja venymätöntä monikuitusiimaa, on huomioitava sen ero yksikuitusiimoihin verrattuna. Eroja on käytännön kalastuksessa ja siiman käsittelyssä. Mikäli et huomioi siimatyyppien eroja, ongelmia on takuuvarmasti tiedossa muodossa tai toisessa.

Yksi- ja monikuitusiimat  

Tässä artikkelissa yksikuitusiimalla tarkoitetaan monofiilisiimoja (esim. Rapala Finesse, Sufix XL Strong, Shimano BlueWing jne.), eri polymeerilaaduista sekoitettuja co-polymeerisiimoja (esim. Sufix XL Strong) sekä heittokalastukseen soveltuvia fluorocarbon-siimoja (esim. Sufix Castable Fluorocarbon). Kalastajien keskuudessa näistä kaikista käytetään yleisnimitystä monofiilisiima, joka on varsinaisesti siimatyyppi.  Monikuitusiimoja puolestaan on kahta eri tyyppiä: punottuja monikuitusiimoja (esim. PowerPro, Sufix Matrix Pro, Rapala Titanium Braid jne.) sekä fuusiotekniikalla valmistettuja monikuitusiimoja (esim. Sufix Performance Fuse).

Siima on ainoa yhteys kalastajan ja kalan välillä, joten sen laatuun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Siiman laatu on pakkaukseen merkittyä vetolujuutta tärkeämpi kriteeri, joten valitse aina tunnetun ja luotettavan valmistajan siima, näin vältät ongelmia jo ennakolta. Tunnetuimpia laatusiimamerkkejä ovat mm. Shimano, PowerPro, Rapala tai Sufix.

  

Kuva 1: Laadukkaita monikuitusiimoja: Sufix Performance Fuse, Sufix Tru Braid, Power Pro



Kuva 2: Laadukkaita monofiili-, fluorocarbon- ja co-polymeeri- eli yksikuitusiimoja: Sufix Castable Fluorocarbon, Rapala Finesse, Sufix DuraFlex, Shimano BlueWing

Siiman vetolujuus, paksuus ja iskunkestävyys  

Monikuitusiima kestää vetoa moninkertaisesti yksikuitusiimoihin verrattuna. Tämä etu kannattaa käyttää kalastamisen herkkyyden lisäämiseen. Mikäli aiemmin käyttämäsi 0,30 mm paksu monofiilisiima kestää vetoa 6,6 kg, voit valita Sufix Performance Fuse -monikuitusiimasta paksuuden 0,16 mm joka kestää vetoa 6,8 kg. Käytännössä Fuse antaa tarkemman tuntuman vieheeseen, sillä ohut siima ”laahaa” vähemmän vedessä ja venymättömänä se välittää paremmin tietoa vedenalaisista tapahtumista. Kalastus on yksinkertaisesti nautittavampaa!

Hyvä esimerkki monikuitusiiman eduista on jigikalastus, jossa pohjatuntuma on säilytettävä koko ajan. Paksulla monofiilisiimalla ei kevyeen jigipäähän saa minkäänlaista tuntumaa, joten on mahdotonta tietää osuuko viehe pohjaan vai ei. Ohut ja venymätön monikuitusiima välittää tiedon pohjakontaktista ja mahdollisista kalan heikoista tärpeistä vaivattomasti kalastajalle eli se mahdollistaa tarkan ja tehokkaan kalastuksen. Ohut siima ei siis ”laahaa” eli vastusta vettä niin paljon kuin läpimitaltaan tuplasti paksumpi siima. Tämän vuoksi monikuitusiimalla voidaan kalastaa myös syvemmältä. Viehe saadaan uppoamaan haluttuun syvyyteen nopeammin ja helpommin. Vetouistelussa tällä on huomattava merkitys, sillä vieheen kulkusyvyys kasvaa olennaisesti kuten Rapala Trolls-To-Minnow -vaapun uintisyvyyskäyrä osoittaa (kts. kuva 3)


Kuva 3: Rapala Trolls-To-Minnow -vaapun uintisyvyyskäyrästä näkyy miten siiman ohentaminen vaikuttaa uintisyvyyteen.

Monikuitusiima voidaan valita myös paksummasta päästä. Tällöin yleisin syy on varman päälle pelaaminen ”sen ison” varalta, joka on myös huonoin peruste, sillä kalastuksesta katoaa herkkyys. Parempi syy on siiman iskunkestävyyden kasvattaminen. Venymätön monikuitusiima menee herkästi poikki, mikäli heiton aikana tapahtuu siimasotku. Varsinkin painavia jerkkejä heitettäessä tämä tietää vieheen menetyksiä. Tällöin siis valitaan paksumpi siima iskunkestävyyden, ei niinkään vetolujuuden vuoksi.

<< Takaisin sivun alkuun

Kelan valinta  

Nykyaikainen monikuitusiima ja retrokela 80-luvulta ei ole toimiva yhdistelmä. Monikuitusiimojen markkinoille tulo aiheutti suuria muutospaineita erityisesti haspelikeloihin. Tämä näkyy mm. takaliikkeettömissä koneistoissa, monikuitusiimoille sopivissa puolausjärjestelmissä sekä roottorin ja siimasangan muotoilussa. Venymätön siima rasittaa myös kelan jarrua enemmän kuin joustava yksikuitusiima. On todennäköistä että hyväkuntoinen 80-luvun kela aiheuttaa siimasotkuja ja menee nopeasti käyttökelvottomaksi, mikäli sitä käytetään monikuitusiiman kanssa.

<< Takaisin sivun alkuun

Kelan koko  

Monikuitusiimaa on kuluttajapakkauksessa 110..150 metriä. Tämä riittää mainiosti Suomessa kalastamiseen, ehkä lukuun ottamatta lohen kalastusta. Mikäli avokelan siimakapasiteetti on liian suuri valitulle monikuitusiimalle, täytetään ylimääräinen siimakapasiteetti pohjasiimalla, jonka päälle varsinainen kalastus- eli runkosiima puolataan. Pohjasiimana käytetään yleensä edullista monofiilisiimaa, sillä yleensä se toimii vain puolan täytteenä eikä se liity varsinaiseen kalastukseen. Pohjasiimaa puolataan ensin tarvittava määrä kelalle siten että runkosiima mahtuu sen päälle. Tämän jälkeen liitetään monikuitusiima pohjasiimaan tuplaunisolmulla (kts. kuva 10) tai muulla liitossolmulla, ja puolataan se kelaan päällimmäiseksi.

Kela valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Kelan koon määrää käytettävän siiman paksuus ja tarvittava määrä. Jigikalastuksen erikoismiehenä tunnettu Team Shimano Finland -opas Juha Happonen käyttää itse 1000-kokoluokan kelaa ja 0,08…0,12 mm paksua monikuitusiimaa, mutta asiakaskäytössä hänellä on 2500-kokoluokan kelat ja 0,10..0,15 mm:n paksuiset monikuitusiimat. Juhan mukaan 1000-kokoluokan kelaan mahtuisi kalastuksessa tarvittava määrä myös hieman paksumpaa siimaa, mutta asiakaskäytössä siimoja katkeaa usein, joten parin katkotuksen jälkeen kelalla olisi liian vähän simaa. Tämän vuoksi hän käyttää 2500-kokoluokkaa, jolloin siimaa voidaan hieman paksuntaa ja silti siinä on riittävästi siimakapasiteettia kauden ajaksi siiman lyhennykset ja katkotukset mukaan laskien.

<< Takaisin sivun alkuun

 Siiman puolaaminen  

Yksikuitusiima venyy tyypillisesti 15…40 %, joten sen voi puolata kelalle yksinkertaisesti tekemällä pohjasolmun ja puolaamalla siiman kelalle. Syntynyt siimapakka kiristyy paikoilleen, koska monofiili on venynyt hieman puolauksen aikana ja yrittää palautua alkuperäiseen mittaansa. Monikuitusiimat puolestaan ovat lähes venymättömiä, joten ne eivät kiristy kelan puolalle vaan koko siimapakka alkaa herkästi pyöriä kelan liukkaan puolan pinnalla.
 
Monikuitusiiman puolaamiseen käytetään yleensä seuraavia tapoja:
  • puolan pohjalle kierretään yksikuitusiimaa 5…10 metriä siten, että puolan pohja peittyy. Pohjasiimaa voidaan laittaa haspelikelaan enemmänkin, jos puola on iso 
  • puolan pohjalle liimataan pala kangasteippiä ja siima puolataan tämän päälle. Esimerkiksi Power Pro 135 m -siimapakkauksessa on mukana pohjateippi 
  • mikäli kelan puolalla on siiman kiinnitystä varten pieni nuppi (esim. useissa vetouistelukeloissa), kiinnitä siima siihen

Siima puolataan kelan puolalle esikiristettynä, jolloin siimapakasta tulee tiiviimpi eikä siihen jää löysiä lenkkejä. Tämä tehdään kuvan 4 esittämällä tavalla, sormilla siimaa kiristäen. Power Pro -siimapakkaus on suunniteltu siten että sitä voi puristaa polvien välissä sopivan puolaustiukkuuden säätämiseksi (kts. kuva 5). Monikuitusiima on erittäin työläs selvitettävä siimasotkun jälkeen, joten älä ylitäytä puolaa. Muista jättää avokelan puolan ulkoreunalle pari millimetriä tyhjää tilaa (kts. kuva 6).

  

Kuva 4: puolaa täytettäessä siimaa tulee kiristää, jotta saadaan tiivis siimapakka


Kuva 5: PowerPro-siiman rasiaa puristetaan puolauksen aikana polvien välissä. Katso animaatio!

Kuva 6: Avokelan puolan täyttö

<< Takaisin sivun alkuun

Solmut
 

Monikuitusiimaa käytettäessä on erityisen tärkeää opetella oikeaoppiset siimallesi soveltuvat solmut, joilla liität vieheen, lukkoleikarin tai perukkeen siimaasi. Vääränlainen tai väärin tehty solmu ei kestä vetoa ja varsinkin monikuitusiimassa solmu luistaa auki helposti. Siimatyypistä riippumatta, muista kastella solmu ennen kiristämistä. Monikuitusiiman kanssa ei yleensä kannata käyttää samaa kalastussolmua kuin yksikuitusiiman kanssa. Yleisin näistä solmuista lienee palomar-solmu (kts. kuva 9), joka toimii hyvin useimpien monikuitusiimojen kanssa.

Solmuohjeita on satoja erilaisia. Osa niistä on yksinkertaisia ja osaan niistä tarvitaan aputyövälineitä. Yhdellä solmulla saatetaan saavuttaa hieman enemmän vetolujuutta kuin toisella - riippuen siimasta. Osa niistä soveltuu paremmin yksikuitusiimoille ja osa monikuitusiimoille.

Rapala Pro Guide -opas Markku Tiusasen mielestä käytettävät solmut on aina tehtävä oikein kaikissa olosuhteissa. ”Ajatellaanpa hämärää syysiltaa kalavesillä, siima menee poikki ja puolipimeässä täytyy liittää monikuitusiiman eteen peruke ja siihen solmia viehe. Perussolmut tulisikin pystyä tekemään vaikka silmät kiinni!”

Tässä on esitetty neljä käytännön kalastussolmua joilla pärjää pitkälle:



Kuva 7:
Unisolmu
kiristyvä lenkkisolmu perukkeiden, vieheiden ja leikareiden kiinnittämiseen yksikuitusiimoihin.



Kuva 8: Rapala-solmu kiinteä lenkkisolmu herkkäuintisten vaappujen sitomiseen suoraa siimaan




Kuva 9: Palomar-solmu monikuitusiimoille perukkeiden ja leikareiden kiinnittämiseen




Kuva 10: Tuplaunisolmu yksikuitusiiman liittämiseen monikuitusiimaan

<< Takaisin sivun alkuun

Jarrun säätö  

Monikuitusiimalla kalastettaessa ja kalan tarttuessa se saattaa ravistaa itsensä irti, koska siima ei jousta. Tämän vuoksi jarru tulee säätää jopa hieman löysemmälle väsytyksen ajaksi kuin vastaavan vetolujuisella yksikuitusiimalla varsinkin jäykkää vapaa käytettäessä.

Rapala Pro Guide -opas Harri Hotti tekee kalan tartutuksen tiukalla jarrulla ja löysää heti tämän jälkeen jarrua väsytystiukkuuteen. Näin hän saa aikaan mahdollisimman napakan tartutuksen ja jarrun löysäämisen jälkeen kala käyttäytyy rauhallisemmin ja pysyy paremmin kalastajan kontrollissa.

Etujarrullisissa keloissa tämän vaatii kokemusta, jotta jarru voidaan säätää ”näppituntumalla” oikeaan arvoonsa. Osassa takajarrullisista keloista on pikasäädettävä Fightin’ Drag -taistelujarru, jonka vivusta tuntee ja myös näkee jarrun asennon (kts. kuva 11). Tämä ominaisuus auttaa hieman harvemmin kalastavaa sekä kokenuttakin kalastaa nopeissa tilanteissa. Harri käyttää taistelujarrullisia keloja asiakkaiden kanssa kalastaessaan.


Kuva 11: Fightin’ Drag -taistelujarrun vipu näyttää jarrun asetuksen havainnollisesti.

<< Takaisin sivun alkuun

Perukesiiman käyttö  

Monikuitusiiman ja vieheen välissä voi ja kannattaa käyttää yksikuitusiimasta tehtyä tapsia. Vaikkapa jigatessa voi käyttää 0,10…0,15 mm paksua monikuitusiimaa, joka antaa kalastukseen hyvän tuntuman. Tämän eteen liitetään tuplaunisolmulla (kuva 10) tai vastaavalla 0,5...3 metrin pätkä yksikuitusiimaa. Tapsisiimana voi käyttää hyvälaatuista monofiilisiimaa tai erittäin hyvin hankausta kestävää fluorocarbon-siimaa. Tapsin paksuus ja vetolujuus mitoitetaan tilanteen mukaan. Jigillä kalastettaessa tapsin paksuudella voidaan hienosäätää jigin putoamisnopeutta ja näin vaikuttaa vieheen pyytävyyteen.

Toisaltaan kosken rannalta kalastettaessa tapsisiima kannattaa mitoittaa heikommaksi kuin runkosiima, jolloin vieheen tarttuessa lopullisesti pohjaan, tapsi katkeaa ja arvokkaampi runkosiima säästyy. Myös muut kosken käyttäjät arvostavat sitä ettei monikuitusiimoja jää kosken pohjalle.

Monofiiliperuke lisää myös hieman joustoa, joten se toimii iskunvaimentimena tilanteessa, jossa vieheen kulku keskeytyy kesken heiton. Pelkkää venymätöntä monikuitusiimaa käytettäessä tämä tietäisi yleensä vieheen menetystä. Lisäksi se ehkä auttaa jopa kalan kiinnipysymistä väsytyksen aikana.

Siima kuluu eniten ensimmäisten metrien matkalta vieheestä alkaen. Kun nämä ensimmäiset metrit katetaan perukesiimalla, runkosiima ei kulu eikä sitä tarvitse lyhentää niin usein. Monofiiliperukkeesta on myös helppo havaita kulumat ja vauriot, jolloin se on helppo vaihtaa. Haspelikelan käyttäjä huomaa pitkän kalastuspäivän aikana etusormessaan, että monikuitusiima on pinnaltaan karheampaa kuin monofiilisiima. Tätä voi ehkäistä käyttämällä hieman vapaa pidempää perukesiimaa jolloin heitot lähtevät sujuvammin.

Runko- ja perukesiimaa yhdistävä solmu kuluu kalastuksen aikana, koska se hankautuu vavan siimarenkaita vasten varsinkin pitkää peruketta käytettäessä. Tämän vuoksi on hyvä ottaa tavaksi solmun uusiminen aina yhden kalastuspäivän välein tai tarvittaessa jopa useamminkin.

Rapala ProGuide -opas Markku Tiusanen käyttää jigaukseen kirkkaankeltaisen tai oranssin väristä siimaa. ”Kirkkaanväriset monikuitusiimat soveltuvat hyvin kalastustekniikoihin, joissa on tarvetta tarkkailla siimaa tai sen liikkeitä, kuten jigaamiseen. Kalastaja saattaa syystäkin olla huolissaan siitä, että kalat aristelevat näkyvää siimaa. Mitä ohuempaa siima käytetään, sitä ohuempi on siiman varjokuva valoisaa taivasta vasten. Kirkas yksikuitusiima perukkeena antaa mielenrauhan pelkoon kalojen siiman havaitsemisesta aiheutuvasta arkuudesta.

<< Takaisin sivun alkuun
 
Vieheen irrottaminen pohjasta tai siiman vetäminen poikki  

Viehe tarttuu silloin tällöin vesistön pohjassa oleviin kiviin tai rytöihin kiinni. Monofiilisiimaa käytettäessä viehe voidaan yrittää ”ampua” irti, mutta monikuitusiimalla tämä ei onnistu. Rapala ProGuide -opas Markku Tiusanen antaa vinkin: ”Oppaat joutuvat irrottamaan asiakkaiden pohjaan tartuttamia uistimia tämän tästä. Usein näkee, että kokenut asiakas yrittää ampua uistimen irti. Monofiililla tämä tekniikka toimii, mutta venymättömällä kuitusiimalla siitä ei ole kuin haittaa, sillä koukut tarttuvat entistä tiukemmin kiinni kiven kylkeen. Ampumisen ja suoran kovan vedon sijaan suosittelen ensin kokeilemaan vieheen ravistamista irti. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että vapa nostetaan pystyyn ja siima kelataan tiukaksi, ei kuitenkaan niin tiukaksi, että vapa taipuu. Sen jälkeen lyhyillä ja terävillä nytkytyksillä ravistetaan viehe irti kivestä. Liike muistuttaa hieman vasaralla naputtamista. Liikkeessä vapa jännittyy ja löystyy vuoronperään. Tärkeää on pitää vapa suoraan kohti taivasta, jolloin paine kohdistuu ylöspäin. Siihen suuntaanhan viehe yleensä helpoiten vapautuu.

Venymätön ja ohut monikuitusiima leikkaa veden lisäksi myös käsien ihon helposti haavoille. Mikäli siima jää vaikkapa pohjaan, sitä ei voi vetää käsin yhtä huolettomasti poikki kuin yksikuitusiiman. Lopputuloksena on helposti kirveleviä muistoja sormitaipeissa.

Siiman vetolujuuden kasvattaminen saattaa aiheuttaa muiden välineiden rikkoontumisia. Mikäli siimasi kestääkin kolme kertaa enemmän vetoa, saattaa käydä niin että pohjaan juuttunutta viehettä väkisin irrotettaessa leikari, lukko tai vieherengas pettää. Eli totutusta poiketen siima ei ole enää heikoin lenkki. Siiman väkisin irrottaminen kelan lukitsemalla ja vapa kaarella tai suorana vetäminen on pahin mahdollinen tapa. Jos vapa on kaarella, on hyvä mahdollisuus rikkoa se. Myös väkisin vetäminen vapa siimansuuntaisena on tyhmää sillä nyt on vaarassa kallein kalastusväline eli kela. Kova veto ja ylikestävä siima pyrkivät kampeamaan kelan puolaa sivulle siimaohjaimen suuntaan. Mikäli siima ei katkea, kelan siimaohjain tai sitä kannatteleva roottori hajoavat. Toinen vaihtoehto on se että kelan akseli vääntyy.

Rapala Pro Guide -opas Timo Koikkalainen kalastaa pääasiassa koskilla joilla vieheen juuttuminen pohjaan on jokapäiväistä. Timon mielestä siimaa ei saa koskaan vetää poikki vavalla. Jos viehe joudutaan irrottamaan pohjasta voimalla, se tulee tehdä kädellä siimasta vetämällä. Siimaa ei kannata kiertää suoraa käden ympärille. Siiman voi kiertää hihan tai vaikka puukapulan ympäri jolloin se ei leikkaa paljasta ihoa. 
 

Kuva 12: Monikuitusiimojen katkaisemiseen tarvitaan laadukkaat siimasakset.
 
<< Takaisin sivun alkuun
   
Monikuitusiima vaatiin enemmän huolellisuutta  

Ohut, notkea siima menee helpommin sotkuun kuin paksu ja jäykkä siima. Mikäli heiton aikana kuuluu ylimääräinen ”räpättävä” ääni, on syytä tarkastaa siimapakka. Ääni kertoo että siimapakan välistä on purkautunut ylimääräinen löysä lenkki. Tällöin siimaa on purettava välittömästi kelan puolalta niin paljon että löysä siimalenkki purkautuu pois puolalta. Jos siimalenkistä ei välitä tai se pyritään purkamaan heittämällä viehettä entistä pidemmälle, seurauksena on yleensä siimasotku. Ja monikuitusiimasta siimasotku on huomattavasti vaikeampaa selvittää.

Ohut siima vaatii huolellisuutta kalastettaessa vaikkapa kosken kivikossa, sillä ohut siima vaurioituu helposti. Monofiilisiimasta tämän tyyppiset vauriot on helppo havaita vetämällä siimaa sormien välistä, jolloin siiman vauriot tuntuvat selvästi. Monikuitusiimassa vaurion havaitseminen on vaikeaa. Vasta todella kulunut monikuitusiima alkaa rispaantua silmin havaittavasti.

Kalastusvälineet kannattaa pitää hyvässä kunnossa. Usein syy siiman katkeamiseen löytyy muista välineistä. Kelan puolan etureunassa tai vavan vaparenkaassa silmin lähes havaitsematon naarmu syö ohuen siiman nopeasti kelvottomaan kuntoon. Välineiden kunto onkin hyvä tarkastaa aika ajoin.

Kireitä monikuitusiimoja !
 
<< Takaisin sivun alkuun